- Language
- 🇬🇧
- Joined
- Sep 8, 2023
- Messages
- 27
- Reaction score
- 42
- Points
- 13
Lääkkeitä käytettäessä on niin monia muuttujia, jotka voivat aiheuttaa tragedioita; siksi päädyin kirjoittamaan aiheesta kokonaisen kirjan. Tarkastellessani uudelleen niitä monia katastrofiluokkia, joihin henkilökohtaisesti ryhdyin, yleisin nimittäjä liittyy kuitenkin annostukseen: otin usein aivan liikaa.
Tuon alla uudelleen artikkelin, jonka julkaisin hiljattain Substackissaja joka koskee omia pahimpia huumekokemuksiani. Sen oli tarkoitus olla hieman kevytmielinen, ja sen tavoitteena oli välittää yleinen viesti siitä, että haittojen vähentämisprosessi on olennaisen tärkeä, mutta sen taustalla olevaa ajatusta, eli sitä, että en toistuvasti onnistunut hillitsemään ruokahaluani, on vaikea paeta.
Voidaan väittää, että lähes kaikki huumeet ovat riittävän pienellä annoksella suhteellisen turvallisia, mutta yhtä lailla jotkin huumeet ovat paljon alttiimpia onnettomuuksille kuin toiset. Muskottipähkinä ja salvinoriini A ovat ehkä hyviä esimerkkejä: kynnyksen ylittäminen putoamatta kuiluun on yleensä äärimmäisen vaikeaa. Puhtauserot ovat tietysti toinen esimerkki.
Kaikki tämä mielessä pitäen ajattelin, että artikkeli voisi kiinnostaa täällä. Omaksi puolustuksekseni korostan kuitenkin, että olen nyt paljon vakaampi ja järkevämpi kuin silloin.
Pari kuukautta sitten julkaisin sosiaalisessa mediassa listan suosikkihuumeistani. Sen jälkeen minulta kysyttiin, itse asiassa melko monta kertaa, mitkä olivat vähiten suosikkini: periaatteessa mitkä huumeet aiheuttivat pahimmat kokemukset. Joten tässä sitä ollaan.
Matkani alussa haittojen vähentämiseen liittyvä tietämykseni ei ollut suurempi kuin tämän artikkelin keskivertolukijalla. Siitä tuli valtava oppimiskäyrä, ja kirja on siksi täynnä esimerkkejä siitä, mitä tarkoittaa se, miten ei pidä tehdä. Yksi syy siihen, miksi otin mukaan kokemuskertomukset, oli juuri se, että halusin havainnollistaa, millaisia inhimillisiä virheitä on aivan liian usein.
Seuraavat yhteenvedot ovat kukin tapaus. Ne ovat vain puoli tusinaa niistä, joiden kanssa tein täydellisen sotkun ja jotka johtivat kaikkea muuta kuin onnelliseen lopputulokseen.
Asiayhteyden vuoksi on syytä täsmentää, että annoin näitä itse 12-15 vuoden aikana. Useimpien kohdalla pystyin dokumentoimaan ja kuvaamaan yksityiskohtaisesti niiden vaikutukset, kun koin ne itse: joko kirjallisten muistiinpanojen avulla tai tallentamalla ne puhelimellani. Tämä ei tietenkään ollut aina mahdollista, koska olin joskus liian poissa tolaltani, traumatisoitunut tai muuten sidottu.
Lopuksi minun pitäisi myös tehdä joitakin jälkikäteen tehtyjä huomioita siitä, mitä seuraavassa kerrotaan. Ensimmäinen karikko johtui ehdottomasti lääkkeen luonteesta. Toinen (synteettiset aineet) johtui myös osittain sen luonteesta. Loput ja muut kirjassa käsitellyt asiat johtuivat suurelta osin omasta taitamattomuudestani ja omahyväisyydestäni.
Mennäänpä sitten asiaan...
--
1. Muskottipähkinä
Tämä tapaus sattui monta vuotta sitten: Olin 21-vuotias, nuori ja (huume)naiivi. Olin lukenut, että muskottipähkinä voi aiheuttaa huumaa, joten otin vain tuosta vain rohkeasti kokeilun. Olen onnekas, että olen elossa. Delirium ei ole matka, se on painajainen. Olin sairas, huimausta, pahoinvointia, pääni jyskytti, minulla oli hallusinaatioita ja ryömin käsilläni ja polvillani ikuisuudelta tuntuneen helvetin ajan. En toipunut viikkoon. Opetus: tutki, mitä ikinä otatkaan, äläkä koskaan koske tähän aineeseen. Se on myrkkyä.
2. 5f-AKB-48
Synteettisten kannabinoidien polttamisen alkuaikoina testasin juuri julkaistua tuotemerkkiä, Magic Dragonia. Ei mikään iso juttu: se on noidia, joten mikä voisi mennä pieleen? Vastaus oli kaikki. Tämä oli kilometrien päässä alkuperäisestä synteettisestä spicestä (JWH 0018) ja vielä kauempana itse kannabiksesta... sen tajusin heti, kun hillitön pelko ja vainoharhaisuus alkoivat. Kompuroin sänkyyn ja makasin sikiöasennossa ajatellen, että olin todella tehnyt sen tällä kertaa, ja toivoen toivossa, että se loppuisi pian. Se tuntui jatkuvan ikuisuuden, mutta lopulta se todellakin loppui.
3. Salvia Divinorum [Salvinorin A -uute]
Tämä on epäilemättä monien ihmisten listalla, mutta itselleni sitä pahensi se, että luulin sitä vain yhdeksi synteettiseksi kannabinoidiksi. Hengitin syvään bongista; ja lähes välittömästi todellisuus katosi. Tuntui kuin sieluni olisi imetty kuiluun, eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä helvettiä oli tekeillä. Halusin vain paeta helvetistä ja olla taas normaali itseni, kun tinkisin epätoivoisesti elämästäni sen kanssa, mikä näytti olevan pahansuopa läsnäolo. Pelkäsin, että saattaisin saada pysyvän aivovaurion ja etten ehkä koskaan toivuisi. Nolostuttavaa kyllä, olin sittemmin tarpeeksi tyhmä uskoakseni, että tämä johtui järkytyksestä, ja toistin harjoituksen myöhemmin. Se ei parantunut yhtään.
4. 5-MeO-DALT
Melko hyvänlaatuinen kevyt psykedeeli ei yleensä aiheuta traumoja, paitsi jos osoitat täydellistä huolimattomuutta. Punnitsin 10 mg:n annokseni vaa'alla, ja näytölle ponnahti 0,10 g. Hyvin meni, ja hörppäsin sen alas vedellä. Hetkinen... 0,10 g? OMG: 100mg! Liian myöhäistä, koska en pystynyt oksentamaan. Kauhuissani tiesin, että minun oli ratsastettava sillä, kävi miten kävi. Se oli itse asiassa kunnossa, mutta alun pelko ja paniikki eivät olleet jotain, jota unohtaisin nopeasti. Olin onnekas (hyvin), että käsittämätön virheeni tehtiin juuri tämän lääkkeen kanssa.
5. Pregabaliini
Minulla ei ole mitään tekosyytä tällekään. Jotenkin vakuutin itselleni, että 300 mg olisi hyvä ja että voisin seurata sitä tuntia myöhemmin toistuvalla annoksella. Näin käy, kun olet tarpeeksi hyväuskoinen uskoaksesi yksittäisiä foorumiviestejä ja tehdessäsi oletuksia reseptilääkkeiden turvallisuudesta. Se aiheutti merisairauden kaltaisen päihtymyksen, joka oli aivan kamalaa ja joka kesti tuntikausia. Vapisin, en pystynyt edes kirjoittamaan tai edes kävelemään kunnolla, ja tunsin itseni niin sairaaksi. Vasta myöhemmin sain selville, että ihmiset todella kuolivat tämän lääkkeen käyttöön nopeasti kasvavassa määrin.
6. Alkoholi
Elämässäni on ollut aivan liian monta tapausta, joissa olen joutunut kärsimään siitä nöyryytyksestä, että olen ollut naurettavan päihtynyt, ja siitä on seurannut kauhistuttava sairaus/oksentelu/krapula seuraavana päivänä tai jopa päivinä. Haittojen ja riippuvuuden kannalta tämä on kauhea huume, mutta kuten useimmat ihmiset, minut oli ehdollistettu pitämään sen liikakäyttöä täysin normaalina. Onneksi, kun tutkin muita psykoaktiivisia vaihtoehtoja, aloin samalla nähdä alkoholin sellaisena kuin se oli, ja nyt käytän sitä harvoin.
--
Haastavien kokemusten osalta suurin osa muista keskittyi siihen, että purin enemmän kuin pystyin pureskelemaan, ja annokset olivat huomattavasti liian suuria (esim. heroiini, MDMA). Vaikka näissäkin oli omat dramatiikkansa, useimmat edellä mainituista ovat jääneet elävämmin mieleeni, koska ne eivät olleet vain kauheita, vaan niihin liittyi myös shokki: en osannut odottaa niitä lainkaan.
Hyvä puoli on se, että ne lisäsivät motivaatiota kirjan kirjoittamiseen: En haluaisi kenenkään muun käyvän läpi samaa, ja joidenkin kohdalla olin äärimmäisen onnekas (kun taas toiset eivät ehkä ole). Kuten edellä todettiin, lopputulos on se, että opin niistä.
Tehkää samoin ja pysykää turvassa. Voit ladata itse kirjan PDF-version ilmaiseksi mistä tahansa seuraavalla sivulla luetelluista pilviverkon linkeistä: [BB:ssä täällä: https://bbgate.com/resources/the-drug-users-bible.3477/]
Muistakaa, että tietämättömyys tappaa, valistus pelastaa ihmishenkiä: sanokaa TUNNUS huumeille.
Tuon alla uudelleen artikkelin, jonka julkaisin hiljattain Substackissaja joka koskee omia pahimpia huumekokemuksiani. Sen oli tarkoitus olla hieman kevytmielinen, ja sen tavoitteena oli välittää yleinen viesti siitä, että haittojen vähentämisprosessi on olennaisen tärkeä, mutta sen taustalla olevaa ajatusta, eli sitä, että en toistuvasti onnistunut hillitsemään ruokahaluani, on vaikea paeta.
Voidaan väittää, että lähes kaikki huumeet ovat riittävän pienellä annoksella suhteellisen turvallisia, mutta yhtä lailla jotkin huumeet ovat paljon alttiimpia onnettomuuksille kuin toiset. Muskottipähkinä ja salvinoriini A ovat ehkä hyviä esimerkkejä: kynnyksen ylittäminen putoamatta kuiluun on yleensä äärimmäisen vaikeaa. Puhtauserot ovat tietysti toinen esimerkki.
Kaikki tämä mielessä pitäen ajattelin, että artikkeli voisi kiinnostaa täällä. Omaksi puolustuksekseni korostan kuitenkin, että olen nyt paljon vakaampi ja järkevämpi kuin silloin.
Otin 182 huumeita: Mutta mikä oli pahin?
The Drug Users Bible -kirjan kirjoittajana jotkut ihmiset olettavat, että ollessani käyttänyt noita 182 huumetta olin aina turvallisuuden ja hyvien käytäntöjen perikuva. Mikään ei kuitenkaan voisi olla kauempana totuudesta.Pari kuukautta sitten julkaisin sosiaalisessa mediassa listan suosikkihuumeistani. Sen jälkeen minulta kysyttiin, itse asiassa melko monta kertaa, mitkä olivat vähiten suosikkini: periaatteessa mitkä huumeet aiheuttivat pahimmat kokemukset. Joten tässä sitä ollaan.
Matkani alussa haittojen vähentämiseen liittyvä tietämykseni ei ollut suurempi kuin tämän artikkelin keskivertolukijalla. Siitä tuli valtava oppimiskäyrä, ja kirja on siksi täynnä esimerkkejä siitä, mitä tarkoittaa se, miten ei pidä tehdä. Yksi syy siihen, miksi otin mukaan kokemuskertomukset, oli juuri se, että halusin havainnollistaa, millaisia inhimillisiä virheitä on aivan liian usein.
Seuraavat yhteenvedot ovat kukin tapaus. Ne ovat vain puoli tusinaa niistä, joiden kanssa tein täydellisen sotkun ja jotka johtivat kaikkea muuta kuin onnelliseen lopputulokseen.
Asiayhteyden vuoksi on syytä täsmentää, että annoin näitä itse 12-15 vuoden aikana. Useimpien kohdalla pystyin dokumentoimaan ja kuvaamaan yksityiskohtaisesti niiden vaikutukset, kun koin ne itse: joko kirjallisten muistiinpanojen avulla tai tallentamalla ne puhelimellani. Tämä ei tietenkään ollut aina mahdollista, koska olin joskus liian poissa tolaltani, traumatisoitunut tai muuten sidottu.
Lopuksi minun pitäisi myös tehdä joitakin jälkikäteen tehtyjä huomioita siitä, mitä seuraavassa kerrotaan. Ensimmäinen karikko johtui ehdottomasti lääkkeen luonteesta. Toinen (synteettiset aineet) johtui myös osittain sen luonteesta. Loput ja muut kirjassa käsitellyt asiat johtuivat suurelta osin omasta taitamattomuudestani ja omahyväisyydestäni.
Mennäänpä sitten asiaan...
--
1. Muskottipähkinä
Tämä tapaus sattui monta vuotta sitten: Olin 21-vuotias, nuori ja (huume)naiivi. Olin lukenut, että muskottipähkinä voi aiheuttaa huumaa, joten otin vain tuosta vain rohkeasti kokeilun. Olen onnekas, että olen elossa. Delirium ei ole matka, se on painajainen. Olin sairas, huimausta, pahoinvointia, pääni jyskytti, minulla oli hallusinaatioita ja ryömin käsilläni ja polvillani ikuisuudelta tuntuneen helvetin ajan. En toipunut viikkoon. Opetus: tutki, mitä ikinä otatkaan, äläkä koskaan koske tähän aineeseen. Se on myrkkyä.
2. 5f-AKB-48
Synteettisten kannabinoidien polttamisen alkuaikoina testasin juuri julkaistua tuotemerkkiä, Magic Dragonia. Ei mikään iso juttu: se on noidia, joten mikä voisi mennä pieleen? Vastaus oli kaikki. Tämä oli kilometrien päässä alkuperäisestä synteettisestä spicestä (JWH 0018) ja vielä kauempana itse kannabiksesta... sen tajusin heti, kun hillitön pelko ja vainoharhaisuus alkoivat. Kompuroin sänkyyn ja makasin sikiöasennossa ajatellen, että olin todella tehnyt sen tällä kertaa, ja toivoen toivossa, että se loppuisi pian. Se tuntui jatkuvan ikuisuuden, mutta lopulta se todellakin loppui.
3. Salvia Divinorum [Salvinorin A -uute]
Tämä on epäilemättä monien ihmisten listalla, mutta itselleni sitä pahensi se, että luulin sitä vain yhdeksi synteettiseksi kannabinoidiksi. Hengitin syvään bongista; ja lähes välittömästi todellisuus katosi. Tuntui kuin sieluni olisi imetty kuiluun, eikä minulla ollut aavistustakaan, mitä helvettiä oli tekeillä. Halusin vain paeta helvetistä ja olla taas normaali itseni, kun tinkisin epätoivoisesti elämästäni sen kanssa, mikä näytti olevan pahansuopa läsnäolo. Pelkäsin, että saattaisin saada pysyvän aivovaurion ja etten ehkä koskaan toivuisi. Nolostuttavaa kyllä, olin sittemmin tarpeeksi tyhmä uskoakseni, että tämä johtui järkytyksestä, ja toistin harjoituksen myöhemmin. Se ei parantunut yhtään.
4. 5-MeO-DALT
Melko hyvänlaatuinen kevyt psykedeeli ei yleensä aiheuta traumoja, paitsi jos osoitat täydellistä huolimattomuutta. Punnitsin 10 mg:n annokseni vaa'alla, ja näytölle ponnahti 0,10 g. Hyvin meni, ja hörppäsin sen alas vedellä. Hetkinen... 0,10 g? OMG: 100mg! Liian myöhäistä, koska en pystynyt oksentamaan. Kauhuissani tiesin, että minun oli ratsastettava sillä, kävi miten kävi. Se oli itse asiassa kunnossa, mutta alun pelko ja paniikki eivät olleet jotain, jota unohtaisin nopeasti. Olin onnekas (hyvin), että käsittämätön virheeni tehtiin juuri tämän lääkkeen kanssa.
5. Pregabaliini
Minulla ei ole mitään tekosyytä tällekään. Jotenkin vakuutin itselleni, että 300 mg olisi hyvä ja että voisin seurata sitä tuntia myöhemmin toistuvalla annoksella. Näin käy, kun olet tarpeeksi hyväuskoinen uskoaksesi yksittäisiä foorumiviestejä ja tehdessäsi oletuksia reseptilääkkeiden turvallisuudesta. Se aiheutti merisairauden kaltaisen päihtymyksen, joka oli aivan kamalaa ja joka kesti tuntikausia. Vapisin, en pystynyt edes kirjoittamaan tai edes kävelemään kunnolla, ja tunsin itseni niin sairaaksi. Vasta myöhemmin sain selville, että ihmiset todella kuolivat tämän lääkkeen käyttöön nopeasti kasvavassa määrin.
6. Alkoholi
Elämässäni on ollut aivan liian monta tapausta, joissa olen joutunut kärsimään siitä nöyryytyksestä, että olen ollut naurettavan päihtynyt, ja siitä on seurannut kauhistuttava sairaus/oksentelu/krapula seuraavana päivänä tai jopa päivinä. Haittojen ja riippuvuuden kannalta tämä on kauhea huume, mutta kuten useimmat ihmiset, minut oli ehdollistettu pitämään sen liikakäyttöä täysin normaalina. Onneksi, kun tutkin muita psykoaktiivisia vaihtoehtoja, aloin samalla nähdä alkoholin sellaisena kuin se oli, ja nyt käytän sitä harvoin.
--
Haastavien kokemusten osalta suurin osa muista keskittyi siihen, että purin enemmän kuin pystyin pureskelemaan, ja annokset olivat huomattavasti liian suuria (esim. heroiini, MDMA). Vaikka näissäkin oli omat dramatiikkansa, useimmat edellä mainituista ovat jääneet elävämmin mieleeni, koska ne eivät olleet vain kauheita, vaan niihin liittyi myös shokki: en osannut odottaa niitä lainkaan.
Hyvä puoli on se, että ne lisäsivät motivaatiota kirjan kirjoittamiseen: En haluaisi kenenkään muun käyvän läpi samaa, ja joidenkin kohdalla olin äärimmäisen onnekas (kun taas toiset eivät ehkä ole). Kuten edellä todettiin, lopputulos on se, että opin niistä.
Tehkää samoin ja pysykää turvassa. Voit ladata itse kirjan PDF-version ilmaiseksi mistä tahansa seuraavalla sivulla luetelluista pilviverkon linkeistä: [BB:ssä täällä: https://bbgate.com/resources/the-drug-users-bible.3477/]
Muistakaa, että tietämättömyys tappaa, valistus pelastaa ihmishenkiä: sanokaa TUNNUS huumeille.